maanantai 22. joulukuuta 2014

Valkeaa unelmaa.

Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa! Talvi on lopultakin täällä! Tänään on satanut lunta, mikä olisikaan parempaa vuoden lyhimmälle päivälle kuin ylimääräinen valo piristämään ankeutta. Tämä luo minulle joulumieltä, jos sitä muuten on joutunut etsimällä hakemaan. Tätä kaipasin, valkeutta kaiken sen märän ja synkkyyden jälkeen. Toivottavasti tästä saa nauttia pitkälle yli vuodenvaihteen!

Ihana valkeus! <3

En ole pitkään aikaan jaksanut päivittää kuulumisia, en ole kokenut että olisi ollut mitään mieltä tulla tänne marisemaan siitä kun kaikki on mälsää ja mikään ei huvita tai kiinnosta. En tiedä oikeastaan onko mikään muuttunut, mutta eiköhän jotain positiivistakin löydy kerrottavaksi.

Kohta on joulu ja sitten se on taas vuodeksi ohi. Joululahjat on hankittu, osa on kuitenkin vielä paketoimatta. Äititontulla riittää tehtävää illalla, kun pienokaiset ovat untenmailla. Muulloin ei kannata edes haaveilla että saisi tehdä salaisia puuhia rauhassa. Pukki näyttää tuovan taas lahjoja lapsosille, vaikka uhmaikäisen esikoisen kiltteys on aina välillä kyseenalaista. 

Kotiin on rakennettu joulu jo hyvissä ajoin. Valothan ovat olleet esillä jo useamman viikon, viime viikolla kuusi löysi paikkansa olohuoneesta pienen huonekaluvalssin jälkeen. Tänä vuonna hankittiin muovikuusi, mies kyllästyi jokavuotiseen kuusen sulatteluun/suihkutteluun/sahailuun. Komea, ikivihreä kuusi löytyi vihreästä perhemarketista ihan sopuisaan hintaan. Ei varista neulasia eikä vaadi vettä, voi siis huoletta jättää pariksi päiväksi yksinkin. Ainoa miinus on se, että aito havun tuoksu uupuu. Muuten menee ihan riittävästi oikeasta kuusesta. 

Mitään isoa joulusiivousta ei meidän huushollissa tänä vuonna tehty. Haaveissani kyllä oli että paikat olisi puunattu lattiasta kattoon ja kaapista laatikkoon, mutta haaveeksi se jäi. Koti on mielestäni ihan normaali, siivoton paikka kuin aina ennenkin. Pölyä pinnoilla, villakoiria nurkissa ja leluja lattialla, hyvin kotoisaa. Emme kuitenkaan vietä joulua kotona, miksi se sitten pitäisi edes puunata edustuskuntoon kun kukaan sitä ole ihailemassa. Laiska pääsee taas helpolla!

Oma mieliala ei ole ollut ihan huipussaan menneinä viikkoina. Pimeys ja märkyys on lannistanut minut melko totaalisesti. Olen loppukesän leijona, rakastan valoa. Tykkään kyllä talvestakin, kunhan on lunta, muuten voisin koko vuodenajan skipata ihan suosiolla. Nyt alkaa siis olla kelit kohdillaan omaan makuun. Toivon että omat fiilikset tästä lähtee nousuun, muuta suuntaa ei oikein tunnu olevankaan.

Laihduttaminenkin jatkuu enemmän tai vähemmän motivoituneena. Hommat meinasi karahtaa kyllä pahasti kiville. Pieniä repsahteluja alkoi tulla silloin tällöin ja aina vain enenevästi. Painokin junnasi pitkään paikoillaan. Oli pelko, että lähtisi taas nousemaan. Päätin aloittaa viiden päivän VLCD-kuurin ennen joulua ja hieman kouluttaa kroppaa. Kaksi päivää menin mokkapirtelöllä kunnes iski pieni flunssa ja päätin pistää homman saman tien tauolle. Oli kahdestakin päivästä apua. Painonkehitys on ollut kolmena edellisenä viikkona seuraava:

8 viikon jälkeen -6,5 kg
9 viikon jälkeen -6,4 kg
10 viikon jälkeen -7,9 kg

Word.

Vähän harmittaa kun tuli kipeäksi, mutta ainakin tiedän, että painoa vielä lähtee. Pidän nyt joululoman nutrauksesta ja vuoden vaihteen jälkeen käytän loput kolme pirtelöpäivää, pääsee uusi vuosi hyvin vauhtiin :)

Ehkä henkisellä puolella kaipaan taukoa tähän kaikkeen. Hetkeksi on hyvä heittää aivot narikkaan ja vain olla. 

Tällä mennään.

Olen silti iloinen siitä, että olen tähän lähtenyt. Tuloksia on tullut. Painoa on pudonnut ja kropassakin huomaa muutoksia. Itse koen, että peilikuva ei ole muuttunut, mutta paras kannustajani (mies) on antanut positiivista palautetta siitä, että vyötärö näkyy ja reidetkin on kaventuneet. En ole mittoja ottanut pitkään aikaan, en muista olenko missään vaiheessa välimittoja edes tänne postannut (ne on otettu), voisin kyllä mitat ottaa ja tänne ne vaikka seuraavalla kerralla laittaa. Vaatteet on ne paras mitta siihen, että muutosta on tapahtunut. Ne uudet farkutkin jotka jo ostin, nekin on jo vyötäröstä löysät. Sen totesin tänään kun ne ekaa kertaa pesun jälkeen puin päälle. Vyössä oli alussa käytössä ensimmäinen reikä, nyt neljäs. Jos en itse muuten muutosta havaitse, isot vaatteet kyllä paljastaa. Harvemmin ne kuitenkaan pesun jälkeen suurenee...  

Positiivisiin asioihin on hyvä päättää postaus. Ulkona on jo pimeää, mutta mieli on valoisa, kiitos lumen ja pudonneen painon.

Rauhallista joulunaikaa kaikille *<:)

perjantai 5. joulukuuta 2014

Synkkää ja pimeää.

Päivä mikälie.

Päätetään blogihiljaisuus. Postauksen otsikko kertoo enemmän kuin tarpeeksi siitä, millaiset fiilikset tämän emon pääkopassa on viime päivinä vahvasti ollut. Olotilana on ollut vahva eksistentiaalinen v****us. Vaikea selittää, mutta lyhyesti voi sanoa että mikään ei huvittaisi tai kiinnostaisi. Kaikki on vaan vaikeaa. 

Pitäisi laihduttaa, mutta herkkuja tekee mieli. Tähtitorttuja, pipareita, suklaata... Patukoita silti puputan, mutta en enää ole ihan niin säntillinen ollut syömiseni suhteen. En enää laske kaloreita vaan yritän nyt arvioida silmämääräisesti ja järkeillä, paljonko on sopivasti. Olen myös sallinut itselleni houkutuksia. Torttuja olen syönyt yhden, jos mies niitä paistaa. Yhtenä iltana söin pari kinkkupasteijaa kun kävi iltavieraina miehen serkku avokkinsa kanssa. Ja olen kaakaota juonut. Olo tuntuu kamalan rikolliselta vaikka noissa ei varmaan normaaliolosuhteissa olisi mitään ihmeellistä. Itselle se vaan on syntiä ja tunnen olevani itselleni petollinen kun sorrun houkutuksiin. Siinä voi helposti käydä, että minun kuppini menee nurin ja voin heittää hyvästit laihtumiselle. 

Maanantain punnitus saattoi olla menneiden päivien antikliimaksi. Painoa oli taas +100 grammaa. Väärä suunta. Onneksi tein tänään välipunnituksen ja niistä lukemista oli taas lähtenyt puoli kiloa, eli

painoa pudotettu 6,5 kg
BMI 25,98
Matkaa normaaliin BMI:in 2,7 kg

Missään tapauksessa en ole luovuttamassa. Joulu vaan painaa päälle ja se hirvittää. Kauhuskenaarioissani puputan kaikkea herkkua mitä pöydissä notkuu. Toinen skenaario on se, että katson kun muut syö ja itse "nautin" Nutrilettin suklaapatukkaa. No, ei se ihan siihen tule menemään. Joulupöydästä kyllä löytää jotain, joka suunnilleen sopii omalle ruokavaliolle. En siitä huolimatta voi jättää välistä äidin tekemää maitojuustoa, se on jotain jota saa vain kerran vuodessa, harvinaista, jumalten herkkua! Pienen palasen maistan, ihan vain vähän. ;) 

Olen jo niin tottunut noita patukoita mussuttamaan, että on vaikea olla ilman. Viikolla tulikin paniikki kun ei ollut patukan patukkaa kotona, oli PAKKO syödä ihan vain tavallista ruokaa. Itkua melkein väänsin kun ajattelin, että nyt on PAKKO syödä NORMAALIA ruokaa! En muista miten päivä meni, jotain kehitin itselleni ja hengissä selvittiin. Oli se silti vaikeaa kun piti yhtäkkiä keksiä päiväksi ruokaa. On niin helppoa napata patukka kouraan ja that's it - ateria nautittu. Nyt on patukoita varattu pyhien yli niin ettei tule kriisiä. 

Joulu alkaa kokonaisvaltaisesti painaa päälle julmetun äkkiä. Lahjahankinnat on vielä puolitiessään. Osa on hankittu, osa on tulossa postitse ja loput on sitten muhimassa ajatushautomossa. Joka vuosi yhtä hankalaa keksiä ihmisille, joilla on jo kaikkea, jotain jota vielä tarvitsisi, jotain joka ei olisi turhaa eikä myöskään tylsää. Tämän takia en oikein joulusta tykkää, jos kaikki lahjahässäkät lopetettaisiin niin jouluhan olisi ihan mahtava juhla. Vähemmän säätämistä ja sättäystä. Mutta kun näin ei ole eikä varmaan koskaan tule olemaan (valitettavasti) niin näillä mennään ja vinkumista jatketaan joka joulu. Eikös se niin ole, että perinteet kuuluvat jouluun? Olkoon minun perinteeni sitten se, että vingun ja vikisen tästä asiasta. :D

Joulukortitkin on vielä puolitiessä. Olen kyllä ollut uskomattoman saamaton menneellä viikolla. Onneksi perhe ei sentään näe nälkää, ruoan laittoon olen synkistelystäni huolimatta sentään kyennyt. Mutta siis ne kortit - ehkä 3/5 valmiina. Alkuperäinen grand plan oli, että jokainen kortti olisi erilainen ja siis yksilöllinen. No, kutuiksi meni se plan, nyt teen ne tuplana. Aika ja mielikuvitus ei ihan riitä tällä(kään) kertaa. Vielä tarvittaisiin kirjekuoret ja postimerkit ja ja ja...

Huomenna on itsenäisyyspäivä. Meidän juhlaperinteisiin kuuluu Linnan juhlat ja Tuntematon sotilas, joita kumpaakaan ei yleensä jaksa katsoa kokonaan/loppuun asti. Tämän vuoden itsenäisyyspäivää vietetään mammalassa jonne jäämme myös yökylään. Jos oltaisiin kotona, nuo perinteet toteutettaisiin keran pikkuherkkujen kotisohvalla. 

En jää tänne enempää marisemaan, toivottavasti saan jonkinlaisen virtapiikin tässä pyhien aikana ja jaksan seuraavaan päivitykseen panostaa enemmän. Nyt ette saaneet edes kuvia. Synkkää on. 

Mukavaa itsenäisyyspäivää! :)