Isänpäiväkrapula.

Päivä 29

Neljäs viikkopunnitus

Viikon painonpudotus -0,3 kg

Paino -5,1 kg lähtöpainosta

BMI 26,49

Matkaa normaaliin BMI:in 4,1 kg

Maanantai. Jokaviikkoinen jännäpäivä. Kauhistuttava, pelottava ja samalla kutkuttavan jännittävä viikkopunnitus heti aamulla. Olen viikon verran syönyt 1200 kaloria päivässä ja mukana on ollut normaaleja aterioita. Normaaliin ruokaan oli mukava siirtyä, mutta ei se helppoa ole ollut. Aterioiden punnitseminen ja kaloreiden laskeminen on ärsyttävää, mutta valitettavan pakollista. Rajoista ei saisi lipsua tai muuten homma voi kosahtaa siihen paikkaan. Itsekuria on löydyttävä tavoitteen saavuttamiseksi. Olikin erityisen jännää nyt mennä vaa'alle kun ei oikein osanut odottaa mitä puntari näyttää. Sain huokaista taas helpotuksesta kun painoa oli lähtenyt! "Vain" 300 grammaa, mutta sekin on jotain! En siis aio vaipua synkkyyteen vaan jatkaa hommaa eteenpäin. Tavoitehan on lähempänä kuin koskaan.

Viikonlopun jäljiltä oli ekstrajännitystä ilmassa tuon punnituksen kanssa. Mennyt viikonloppu kun ei syömisen suhteen mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti. Lauantaina kävin rakkaan ystävän kanssa ostoksilla, matkaan mahtui myös kahvitauko Coffee Housessa. Oli hankalaa tuumailla, että mitä sitä voisi ottaa ja mitä SAA ottaa. Tiskit notkuivat ihania kakkuja, leivoksia ja täytettyjä voileipiä. Löydin kuitenkin itselle sopivan vaihtoehdon, lämminsavulohibagel. Sopivan kokoinen ja hei, siinä on sentään reikä keskellä :D Juomaksi valitsin moccacchinon, ei ehkä se vähäkalorisin vaihtoehto, mutta ajattelin kokeilla miltä se oikeasti maistuu kun olen sitä vain kylmänä Nutrilett-versiona maistanut :) Hyväähän se oli. 

Eilinen sunnuntai oli paha päivä. Isänpäivän herkkupöydät notkuivat kakkuja ja keksejä sun muita. Jotain herkkuja tuli maistettua. MUTTA, kuitenkin maltillisesti. Täytekakkuja otin pienen palan (isänpäivää siis käytiin juhlistamassa niin omalla isällä kuin appiukolla), normaaliolosuhteissa olisin ottanut tuplasti isomman. Ei niitä olisi pakko ollut edes ottaa, äiti ja anoppi kyllä tietävät että laihdutan. Nyt on kuitenkin taas hyvä jatkaa projektia kun on tullut hieman maistettua sitä, mitä entinen herkullinen elämä oli. Enkä tunne suurta häpeää tai itsepetosta vaikka söinkin jotain poikkeavaa, määrät olivat sopusuhtaisia. Silti, pelotti kuitenkin aamuinen vaa'alla käynti, näkyisikö tuo pienikin herkuttelu heti painossa. Vaikea sanoa olisiko pudotettu määrä ollut suurempi ilman eilisen herkkuja, mutta en aio sitä jäädä murehtimaan, projekti jatkuu. Eikä nyt ole näköpiirissä mitään syytä herkuttelulle, normaalia arkea silminkantamattomiin.

Tänään on ruokailut jatkuneet normaalisti, kolme Nutrilett-tuotetta ja kahdesti (aamupala & päivällinen) normaalia ruokaa. Päivällisellä arvioin aterian kaloripitoisuuden hieman alakanttiin (täysjyväohraa, maalaiskasviksia ja purkkitonnikalaa) ja lopulta iltapalalle jäi vain alle 150 kaloria. Löysin kaupasta kuitenkin hyvän korvikkeen tähän, Nutrilett Protein Shape -patukan. Nämä pienet patukat ovat välipalapatukoita ja niissä on vähemmän kaloreita kuin noissa normaaleissa ateriankorvikkeissa. Nämä patukat ei varsinaisesti ole tähän laihdutuskuuriin sopivia, mutta päätin hieman soveltaa kun tilanne oli hieman tiukka, ei kiinnostanut loppuiltaa pelkällä vedellä elää. Ihan ok makuinen patukka, ei ainakaan nälkä ole tullut sen jälkeen.

Liikunta on jälleen ollut lähes nollassa, jos ei lauantaista shoppailureissua lasketa, siinä tuli ainakin käveltyä ja kannettua painavia ostoksia. Tänään kävimme poikasen kanssa hakemassa isoveikan päikystä, joten tuli pieni kävely tehtyä edes. Kyllä raitis ulkoilma piristi mieltä, vaikka olikin harmaata ja sataa tihutti hieman. 

Tulevia suunnitelmia? Samalla kaavalla jatketaan edelleen, 1200 kcal/päivä. Patukoita ostin ison kasan taas kaupasta, jotenkin tykkään noista patukoista enemmän kuin pirtelöistä, siitä huolimatta että pirtelöt ovat koostumukseltaan isompia. Tuntuu vaan mukavammalta kun hampailla on työtä. Vaikea selittää. Liikuntaa pitäisi lisätä. Todella reilusti. Olen miettinyt pitäisikö hankkia aktiivisuusranneke. Ei se toisaalta ole tae, että lähtisin lenkille siitäkään huolimatta että ranneke niin komentaisi. Voisi se kyllä omaatuntoa alkaa kolkuttamaan jos en lähtisi, en tiedä.

Loppuun muutamia positiivisia, mieltä piristäneitä asioita.

Ostin lauantaina uudet farkut, vanhat on vyötäröltä/lantiolta löysät.

Äiti sekä anoppi huomasivat laihtumiseni, eroa entiseen kuulemma on.

Mieskin on huomannut muutoksen, vyötärö on kuulemma tullut enemmän esille.

Tämä on parasta mitä voi laihduttaminen saada aikaan. Muutoksen huomaa itse, mutta se huomaavat toisetkin. Antaa lisää motivaatiota jatkaa ja saada aikaan vielä lisää näkyviä muutoksia. :)