Valkeaa unelmaa.

Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa! Talvi on lopultakin täällä! Tänään on satanut lunta, mikä olisikaan parempaa vuoden lyhimmälle päivälle kuin ylimääräinen valo piristämään ankeutta. Tämä luo minulle joulumieltä, jos sitä muuten on joutunut etsimällä hakemaan. Tätä kaipasin, valkeutta kaiken sen märän ja synkkyyden jälkeen. Toivottavasti tästä saa nauttia pitkälle yli vuodenvaihteen!

Ihana valkeus! <3

En ole pitkään aikaan jaksanut päivittää kuulumisia, en ole kokenut että olisi ollut mitään mieltä tulla tänne marisemaan siitä kun kaikki on mälsää ja mikään ei huvita tai kiinnosta. En tiedä oikeastaan onko mikään muuttunut, mutta eiköhän jotain positiivistakin löydy kerrottavaksi.

Kohta on joulu ja sitten se on taas vuodeksi ohi. Joululahjat on hankittu, osa on kuitenkin vielä paketoimatta. Äititontulla riittää tehtävää illalla, kun pienokaiset ovat untenmailla. Muulloin ei kannata edes haaveilla että saisi tehdä salaisia puuhia rauhassa. Pukki näyttää tuovan taas lahjoja lapsosille, vaikka uhmaikäisen esikoisen kiltteys on aina välillä kyseenalaista. 

Kotiin on rakennettu joulu jo hyvissä ajoin. Valothan ovat olleet esillä jo useamman viikon, viime viikolla kuusi löysi paikkansa olohuoneesta pienen huonekaluvalssin jälkeen. Tänä vuonna hankittiin muovikuusi, mies kyllästyi jokavuotiseen kuusen sulatteluun/suihkutteluun/sahailuun. Komea, ikivihreä kuusi löytyi vihreästä perhemarketista ihan sopuisaan hintaan. Ei varista neulasia eikä vaadi vettä, voi siis huoletta jättää pariksi päiväksi yksinkin. Ainoa miinus on se, että aito havun tuoksu uupuu. Muuten menee ihan riittävästi oikeasta kuusesta. 

Mitään isoa joulusiivousta ei meidän huushollissa tänä vuonna tehty. Haaveissani kyllä oli että paikat olisi puunattu lattiasta kattoon ja kaapista laatikkoon, mutta haaveeksi se jäi. Koti on mielestäni ihan normaali, siivoton paikka kuin aina ennenkin. Pölyä pinnoilla, villakoiria nurkissa ja leluja lattialla, hyvin kotoisaa. Emme kuitenkaan vietä joulua kotona, miksi se sitten pitäisi edes puunata edustuskuntoon kun kukaan sitä ole ihailemassa. Laiska pääsee taas helpolla!

Oma mieliala ei ole ollut ihan huipussaan menneinä viikkoina. Pimeys ja märkyys on lannistanut minut melko totaalisesti. Olen loppukesän leijona, rakastan valoa. Tykkään kyllä talvestakin, kunhan on lunta, muuten voisin koko vuodenajan skipata ihan suosiolla. Nyt alkaa siis olla kelit kohdillaan omaan makuun. Toivon että omat fiilikset tästä lähtee nousuun, muuta suuntaa ei oikein tunnu olevankaan.

Laihduttaminenkin jatkuu enemmän tai vähemmän motivoituneena. Hommat meinasi karahtaa kyllä pahasti kiville. Pieniä repsahteluja alkoi tulla silloin tällöin ja aina vain enenevästi. Painokin junnasi pitkään paikoillaan. Oli pelko, että lähtisi taas nousemaan. Päätin aloittaa viiden päivän VLCD-kuurin ennen joulua ja hieman kouluttaa kroppaa. Kaksi päivää menin mokkapirtelöllä kunnes iski pieni flunssa ja päätin pistää homman saman tien tauolle. Oli kahdestakin päivästä apua. Painonkehitys on ollut kolmena edellisenä viikkona seuraava:

8 viikon jälkeen -6,5 kg

9 viikon jälkeen -6,4 kg

10 viikon jälkeen -7,9 kg

Word.

Vähän harmittaa kun tuli kipeäksi, mutta ainakin tiedän, että painoa vielä lähtee. Pidän nyt joululoman nutrauksesta ja vuoden vaihteen jälkeen käytän loput kolme pirtelöpäivää, pääsee uusi vuosi hyvin vauhtiin :)

Ehkä henkisellä puolella kaipaan taukoa tähän kaikkeen. Hetkeksi on hyvä heittää aivot narikkaan ja vain olla. 

Tällä mennään.

Olen silti iloinen siitä, että olen tähän lähtenyt. Tuloksia on tullut. Painoa on pudonnut ja kropassakin huomaa muutoksia. Itse koen, että peilikuva ei ole muuttunut, mutta paras kannustajani (mies) on antanut positiivista palautetta siitä, että vyötärö näkyy ja reidetkin on kaventuneet. En ole mittoja ottanut pitkään aikaan, en muista olenko missään vaiheessa välimittoja edes tänne postannut (ne on otettu), voisin kyllä mitat ottaa ja tänne ne vaikka seuraavalla kerralla laittaa. Vaatteet on ne paras mitta siihen, että muutosta on tapahtunut. Ne uudet farkutkin jotka jo ostin, nekin on jo vyötäröstä löysät. Sen totesin tänään kun ne ekaa kertaa pesun jälkeen puin päälle. Vyössä oli alussa käytössä ensimmäinen reikä, nyt neljäs. Jos en itse muuten muutosta havaitse, isot vaatteet kyllä paljastaa. Harvemmin ne kuitenkaan pesun jälkeen suurenee...  

Positiivisiin asioihin on hyvä päättää postaus. Ulkona on jo pimeää, mutta mieli on valoisa, kiitos lumen ja pudonneen painon.

Rauhallista joulunaikaa kaikille *<:)

Synkkää ja pimeää.

Päivä mikälie.

Päätetään blogihiljaisuus. Postauksen otsikko kertoo enemmän kuin tarpeeksi siitä, millaiset fiilikset tämän emon pääkopassa on viime päivinä vahvasti ollut. Olotilana on ollut vahva eksistentiaalinen v****us. Vaikea selittää, mutta lyhyesti voi sanoa että mikään ei huvittaisi tai kiinnostaisi. Kaikki on vaan vaikeaa. 

Pitäisi laihduttaa, mutta herkkuja tekee mieli. Tähtitorttuja, pipareita, suklaata... Patukoita silti puputan, mutta en enää ole ihan niin säntillinen ollut syömiseni suhteen. En enää laske kaloreita vaan yritän nyt arvioida silmämääräisesti ja järkeillä, paljonko on sopivasti. Olen myös sallinut itselleni houkutuksia. Torttuja olen syönyt yhden, jos mies niitä paistaa. Yhtenä iltana söin pari kinkkupasteijaa kun kävi iltavieraina miehen serkku avokkinsa kanssa. Ja olen kaakaota juonut. Olo tuntuu kamalan rikolliselta vaikka noissa ei varmaan normaaliolosuhteissa olisi mitään ihmeellistä. Itselle se vaan on syntiä ja tunnen olevani itselleni petollinen kun sorrun houkutuksiin. Siinä voi helposti käydä, että minun kuppini menee nurin ja voin heittää hyvästit laihtumiselle. 

Maanantain punnitus saattoi olla menneiden päivien antikliimaksi. Painoa oli taas +100 grammaa. Väärä suunta. Onneksi tein tänään välipunnituksen ja niistä lukemista oli taas lähtenyt puoli kiloa, eli

painoa pudotettu 6,5 kg

BMI 25,98

Matkaa normaaliin BMI:in 2,7 kg

Missään tapauksessa en ole luovuttamassa. Joulu vaan painaa päälle ja se hirvittää. Kauhuskenaarioissani puputan kaikkea herkkua mitä pöydissä notkuu. Toinen skenaario on se, että katson kun muut syö ja itse "nautin" Nutrilettin suklaapatukkaa. No, ei se ihan siihen tule menemään. Joulupöydästä kyllä löytää jotain, joka suunnilleen sopii omalle ruokavaliolle. En siitä huolimatta voi jättää välistä äidin tekemää maitojuustoa, se on jotain jota saa vain kerran vuodessa, harvinaista, jumalten herkkua! Pienen palasen maistan, ihan vain vähän. ;) 

Olen jo niin tottunut noita patukoita mussuttamaan, että on vaikea olla ilman. Viikolla tulikin paniikki kun ei ollut patukan patukkaa kotona, oli PAKKO syödä ihan vain tavallista ruokaa. Itkua melkein väänsin kun ajattelin, että nyt on PAKKO syödä NORMAALIA ruokaa! En muista miten päivä meni, jotain kehitin itselleni ja hengissä selvittiin. Oli se silti vaikeaa kun piti yhtäkkiä keksiä päiväksi ruokaa. On niin helppoa napata patukka kouraan ja that's it - ateria nautittu. Nyt on patukoita varattu pyhien yli niin ettei tule kriisiä. 

Joulu alkaa kokonaisvaltaisesti painaa päälle julmetun äkkiä. Lahjahankinnat on vielä puolitiessään. Osa on hankittu, osa on tulossa postitse ja loput on sitten muhimassa ajatushautomossa. Joka vuosi yhtä hankalaa keksiä ihmisille, joilla on jo kaikkea, jotain jota vielä tarvitsisi, jotain joka ei olisi turhaa eikä myöskään tylsää. Tämän takia en oikein joulusta tykkää, jos kaikki lahjahässäkät lopetettaisiin niin jouluhan olisi ihan mahtava juhla. Vähemmän säätämistä ja sättäystä. Mutta kun näin ei ole eikä varmaan koskaan tule olemaan (valitettavasti) niin näillä mennään ja vinkumista jatketaan joka joulu. Eikös se niin ole, että perinteet kuuluvat jouluun? Olkoon minun perinteeni sitten se, että vingun ja vikisen tästä asiasta. :D

Joulukortitkin on vielä puolitiessä. Olen kyllä ollut uskomattoman saamaton menneellä viikolla. Onneksi perhe ei sentään näe nälkää, ruoan laittoon olen synkistelystäni huolimatta sentään kyennyt. Mutta siis ne kortit - ehkä 3/5 valmiina. Alkuperäinen grand plan oli, että jokainen kortti olisi erilainen ja siis yksilöllinen. No, kutuiksi meni se plan, nyt teen ne tuplana. Aika ja mielikuvitus ei ihan riitä tällä(kään) kertaa. Vielä tarvittaisiin kirjekuoret ja postimerkit ja ja ja...

Huomenna on itsenäisyyspäivä. Meidän juhlaperinteisiin kuuluu Linnan juhlat ja Tuntematon sotilas, joita kumpaakaan ei yleensä jaksa katsoa kokonaan/loppuun asti. Tämän vuoden itsenäisyyspäivää vietetään mammalassa jonne jäämme myös yökylään. Jos oltaisiin kotona, nuo perinteet toteutettaisiin keran pikkuherkkujen kotisohvalla. 

En jää tänne enempää marisemaan, toivottavasti saan jonkinlaisen virtapiikin tässä pyhien aikana ja jaksan seuraavaan päivitykseen panostaa enemmän. Nyt ette saaneet edes kuvia. Synkkää on. 

Mukavaa itsenäisyyspäivää! :)

Pilkahduksia pimeydessä.

Päivä 46

Ulkona on tänään ollut kyllä armottoman ankeaa ja harmaata. Onneksi on tällainen kotihiiri niin ei ole tarvinnut sinne mennä :D Että on tässä kotoilussa jotain hyvääkin. Kotona voi laittaa valoja päälle ja "valaistua". Tänä vuonna olen yrittänyt tuoda valoa kotiin enemmän kuin ennen. Olen laittanut jo "jouluvaloja" paikoilleen (lainausmerkeissä jouluvaloja, koska itse koen ne enemmän pimeän ajan tunnelmavalaistukseksi) ja ne palaa melkein päivin illoin. Lupasin aiemmin postausta meidän valaistuksista ja tässä se sitten tulee.

Keittiössä on jo pari vuotta ikkunalla ollut Airamin jouluikkuna (miksi, oi miksi jouluikkuna). Alunperin ostettiin se pojan huoneen ikkunaan, hänen mielestään se oli kuitenkin liian kirkas niin vaihdettiin sinne sitten toinen valo. Tämä koristaa nyt keittiötä ja on siellä oikein kiva, keittiössä voi touhuta ihan hyvin pelkästään tämänkin valaistuksessa, ei mitään isompaa tietenkään. Keittiön ikkunalla roikkuu ympärivuotisesti joulukaktus ja siinä se nytkin nököttää. Meidän huushollista ei sille ole vielä toista paikkaa keksitty, olkoon tuossa vaikka alkaa nuo lehdet jo olla niin pitkät että roikkuvat pöydällä. Kertaakaan ei olla mokomaa saatu vielä kukkimaan, ei edes joulukauden ulkopuolella. Olisi kiva joskus keksiä, mitä tälle kukalle pitäisi puhua että herkeäisi kukkimaan.

Poikasen huoneessa on meidän tämän vuoden valohankinta. Poikakin on tähän ollut tyytyväinen. Tämä tähti korvasi enkelisiluetin joka koristi meidän ikkunaa toistakymmentä vuotta, se sai väistyä kun siihen ei ollut enää saatavilla uusia lamppuja palaneiden tilalle. Tämän tähden kinnitystä piti hieman viritellä, teipattiin johtoa ikkunankarmiin jotta tähti pysyy suorassa ikkunaa vasten, muuten se oli vinossa ja ihan hömelön näköinen. Poika kovasti haluaisi pitää tätä valoa öisinkin, mutta kaveri ei vain ole vielä osannut nukahtaa valo päällä. 

Meidän makkarissa ei isoja valohässäköitä ole ihan siitä syystä, että pieni mies nukkuu myös siellä. Ikkunalla on yksi roikkuva tuikkukippo johon olemme laittaneet led-tuikun joka palaa käytännössä ympärivuorokautisesti ellei sitä muista sammuttaa (useimmin siis ei muisteta...). Öisin ihan hauska yövalona eikä häiritse kenenkään unta liiallisella kirkkaudella.

Olohuoneeseen on sijoitettu eniten valoa, siellähän me melkein koko ajan oleilemmekin. Ikkunalaudalla on perinteinen kynttelikkö seuranaan tuikkukippoja ja punainen Partyliten led-kynttilä. Pienelle sivupöydälle ostin uuden valosarjan, sijoitin Partyliten Muutos-somisteen sisään pienet paristokäyttöiset led-valot. Tosi kirkkaat valot, mutta tykkään paljon. 

Keväällä hankimme parvekkeelle pienen omenapuun joka nyt syksyn tullen lehtien pudotuksen jälkeen kaipasi jotain piristettä. Paristokäyttöisen, ulkokäyttöön soveltuvan valosarjan löytyminen tuotti ongelmia mutta lopulta sekin löytyi ihan lähi-Prismasta. Nyt on omenapuulla hieno talviasu! Parvekkeella on myös kaksi tuikkukippoa jotka löysin monen monta vuotta sitten Indiskasta, sekä valkoinen lyhty tuliaisina miehen isotädiltä Ruotsista. Valkoinen sydänlyhty vei paikan perinteisemmältä tallilyhdyltä, joka löysi uuden paikan omenapuun alta.

Valoa ei voi tähän aikaan vuodesta olla liikaa, yritetään nyt edes näillä viritelmillä tuoda sitä lisää :)

Punnitusta ja treenejä!

Päivä 43

Kuudes viikkopunnitus

Viikon painonpudotus -1,1 kg

Paino -6,1 kg lähtöpainosta

BMI 26,13

Matkaa normaaliin BMI:iin 3,1 kg

Alkaa vaikuttaa siltä, että loppusuoraa edeltävä mutka häämöttää jo tämän laihdutusprojektin tiimoilta! BMI-tavoite on taas paljon lähempänä kuin viikko sitten. Vaa'an lukemat näyttivät paljon mukavampia lukemia mitä osasin odottaa viime viikon punnituksen jälkeen. Plussasta mentiin reilusti miinukselle, jes!

Mitä tähän laihduttamiseen nyt tulee, niin osanutraus jatkuu entisellä rytmillä. Päivän aikana syön kolme Nutrilett-patukkaa, yleensä lounaaksi, välipalaksi ja iltapalaksi. Aamulla haluan syödä kunnolla, yön jälkeen on yleensä kiljuva nälkä eikä se pienellä patukalla lähde. Viime aikoina olen syönyt banaanin ja maustamatonta soijajogurttia. Sopivasti kaloreita ja täyttää riittävästi, mutta ei liikaa. Päivän aikana haluan syödä yhden lämpimän ateriankin. Päivärytmiin sopii parhaiten päivällinen, on mukavaa istua koko perheen voimin pöydän äärellä edes kerran päivässä. Tällöin yritän syödä jotain proteiinipitoista, useimmin se taitaa olla kanaa jossain muodossa, yleensä paistettuja suikaleita. Siihen kylkeen joko iso annos salaattia tai paistettuja vihanneksia, pakastevihanneksista löytyy mitä valita. Proteiinin ja vihreän lisäksi keitän joskus täysjyväohraa, mutta siinä on aika reippaasti kaloreita niin jätän sen välillä pois. 

Tänään päätin myös lopulta aloittaa HIIT-harjoittelun. Jo kesällä suunnittelin tätä ja liityinkin mukaan netin Hyvinvointistarttiin, mutta 30 asteen helle vei mehut sen aloittamisesta ja se venyi eteenpäin. Nyt sain lopultakin itsestäni irti ja pääsin aloittamaan treenit. HIIT on lyhenne sanoista high intensive interval training eli härmäläisittäin ihan korkeaintervallitreeni. Tässä tehdään liikesarjoja tietyssä ajassa omaa kehonpainoa hyödyntäen. Ideana on se, että treeni on lyhyt mutta intensiivinen jolloin syke nousee ja kroppa kuluttaa kaloreita myös treenin jälkeen. Tartuin kesällä kiinni tarjoukseen kun niin itselle sopivilla sanoilla sitä mainostettiin. Se mikä iski, oli se, että treeniin menee se 20 minuuttia päivästä ja se siitä. Eikä tarvitse raahata itseään mihinkään salille tai lenkille saadakseen tuloksia. Jes, juuri mitä haluan, pikaista treeniä kotona! Nyt se on sitten aloitettu, katsotaan mihin se johtaa.

Treenistä voin sanoa, että oli se aika huimaa vielä nytkin, kun ulkona on enää se 3 astetta lämpöä. Jaloissa tuntui treenin aikana ja kyllä siinä hiki tuli ja hengästytti. Ehdin juuri parahiksi treenin tekemään kun pikkumies jo heräsi unosiltaan. Hyvä fiilis jäi kokonaisuutena, huomista uutta treeniä odotellessa! :)

Muuten on maanantai ja arki taas olleetkin perussettiä. Pyykki- ja tiskikoneet pyörineet pariin kertaan molemmat, jotta on saanut huushollia taas elettävään kuntoon. Pyykkikone vaan pitää välillä ihme mouruamista pesun aikana, toivottavasti ei ala vedellä viimeisiään. On tuokin jo palvellut kyllä monta vuotta. Ei ole nuo kodinhärpäkkeet vaan turhan kestäviä. Meillä tosin pyykätään niin paljon että ei ihme jos koneen käyttöaika on jo tulossa tiensä päähän. 

Tälle viikolle mahtuu taas mukavia asioita eikä vain pelkkää arkea. Keskiviikkona pääsen lopultakin kampaajalle! Juurikasvu on jo reippaasti ylikasvanut koska viimeisestä kampaajakäynnistä on kutakuinkin 3 kuukautta. Kun tukka on hyvin, kaikki on hyvin, eikä tarvitse vetää pipoa päähän aina kun lähtee ovesta ulos... Samalla reissulla voisi pyörähtää keskustan kaupoissa ja etsiskellä joululahjoja lapsille ja miehelle. Jouluun on kuitenkin enää kuukausi aikaa, hui!

Tarkoituksenani oli, että olisin fotoillut kodin uusia valohankintoja, en kuitenkaan enää sitä saanut aikaiseksi tänään. Jää siis ensi kertaan. 

Muutenkaan ei ole nyt kuvia tarjolla, mutta pari hyvää mietelausetta olen netin syövereistä löytänyt. Näillä eteenpäin! :)

Kuulumisia viikolta.

Päivä 42

Vielä jaksan laskea noita laihdutuspäiviä, homman jatkuessa tulen kyllä jossain vaiheessa siihenkin väsymään.

Tämä ei nyt ole mikään laihdutuspostaus, huomenna saan toivottavasti aikaan viikkopunnituspostauksen. Kaikenlaista kivaa vaan on mahtunut elämään viime päivityksen jälkeen, pitää niistä toki kirjoittaa :)

Arki on pyörinyt lähinnä kotona oleskellessa pikkumiehen kanssa. Saatiin kuitenkin pidennetty viikonloppu kun miehellä oli perjantaina itsenäisen opiskelun päivä, esikoinenkin vietti perjantaina päikkyvapaata. Perjantaina käytiin mammalassa ja esikoinen pääsi touhuilemaan serkkujenkin kanssa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Tarkoitus oli käydä myös toisessa mammalassa samalla reissulla, mutta siellä pappa oli niin kovassa yskässä että meidän katraalle asetettiin porttikielto sillä kertaa. Uutta yritystä sitten ensi viikonvaihteessa.

Torstaina poikettiin Ikeassa, mitään erikoista ei lähdetty hakemaan, mutta kotiin palattiin suurten sisustussuunnitelmien kera. Voi olla, että lähiaikoina kotona tapahtuu jotain muutosta. Siitä sitten ihan postauksensa kun sen aika koittaa, jos koittaa. Tällä kertaa kotiin oli tuomisina joulupaperia ja uusi matto kylppäriin. Tykkään noista papereista, ne ovat paksumpia ja parempilaatuisia kuin nuo kaupan normilahjapaperit. Näillä on hyvä paketoida myös niitä pehmeitä paketteja, eivät mene ihan helpolla rikki. 

Viikolla treffasin myös opiskeluaikaista ystävää jota en hänen elokuisten häiden jälkeen ole nähnytkään. Oli mukavaa päivittää kuulumisia pitkästä aikaa. Päätin häntä odotellessani, että nyt on niin spesiaalitilanne että voin tilanteen mukaan hieman höllätä laihdutusprojektissani. Päädyimme lopulta syömään Amarilloon :) Söin chicken pocketin, eli oli annoksessani kuitenkin jotain terveellistä. Vuohenjuusto, ranskikset ja valkosipulimajoneesi sitten eivät niin terveellisiä vaihtoehtoja olleetkaan. Hyvää ystävää näkee kuitenkin harvoin, enkä nyt kuitenkaan mielestäni valinnut sitä epäterveellisintä vaihtoehtoa menusta! Selityksen makua??

Perjantaina satoi reilusti lunta, kotimatka mammalasta sujui onneksi kuitenkin ilman kommelluksia matkan varrella. Maisemat oli mahtavat, jopa pimeällä! Kaupunkikin näytti kauniin puolensa tuoreen lumivaipan jälkeen. Lauantaina aamupäivällä suuntasimme pienelle talviretkelle Ruissaloon, esikoinen tahtoi heti pulkkailemaan kun kerrankin on lunta. Poikanen saikin laskea mäkeä ihan täysin rinnoin. Emokin laski mäen kerran alas, oli kyllä sen verran hurjaa kyytiä että toiste en uskaltanut mennä! Oli se silti hauskaa, ihan superhauskaa :) En muistakaan kuinka monta vuotta viimeisestä mäenlaskusta on jo kulunut. Useampia. Emo päätyi kuitenkin vetämään pulkkaa mäkeä ylös ja välillä työntämään vaunuja joissa pikkumies ei jaksanut koko aikaa niin tyytyväinen olla. Tuli siis sitä kaivattua liikuntaakin!

Iltapäivällä emo pääsi vapaalle! Jo perinteeksi muodostunut korttipaja kokoontui ystävän kotona, ilta menikin askarrellessa ja tarinoidessa ystävien kanssa. Kaivattua vapaa-aikaa ja rakkaita ystäviä vuosien varrelta, näitä hetkiä ei ole liikaa. Kotona vastassa olikin sitten hävityksen kauhistus kun mieskolmikko oli leiponut pipareita. Pienin mies oli kuitenkin vain dippaillut tuttia jauhoissa ja ollut enemmän hengessä mukana, isommat sitten sen kaaoksen luoneet. Emo ei kuitenkaan jaksanut edes hikeentyä, fiilikset oli niin korkealla mukavan päivän jälkeen että otin vain rätin käteen ja lähdin siivoilemaan sotkuja.

Tänään on vietetty kotoilupäivää, pientä puuhastelua kuitenkin löytyy täälläkin lähes koko ajan. Kahden pienen lapsen perheessä pyykki- ja tiskivuori ei hupene koskaan. Huomenna (toivottavasti) lisää päivitystä liittyen projekteihin laihdutus ja kodin valaistus :)

Arkea, arkea...

Päivä 37

Eilen jäi viikkopunnituspäivitykset väliin, tässäpä niitä.

Viides viikkopunnitus

Viikon painonpudotus +0,1 kg

Paino -5,0 kg lähtöpainosta

BMI 26,53

Matkaa normaaliin BMI:iin 4,2 kg

Viikon saldona siis lisää painoa. Harmittaa vietävästi, mutta ei täällä millään luovutusmielialalla olla, päinvastoin! Nyt on sellainen mieliala, että takaiskut tuovat vaan lisää poweria ja halua saada sitä painoa edelleen putoamaan. Entisessä elämässä olisin heittänyt sen pyyhkeen kehään, hanskat tiskiin ja mitä näitä nyt on. Nyt jatketaan matkaa. 

Olen pohtinut syitä miksi painoa ei pudonnut. Kävin nimittäin viime viikolla torstaina vaa'alla epävirallisella punnituksella ja lukemat olivat -0,5 kg viime maanantain punnituksesta, eli kolmessa päivässä oli lähtenyt puoli kiloa. Nyt sitten tuosta torstaisesta oli tullut +600 grammaa. Lauantaina vietin normiruokapäivän, maltillisesti mielestäni söin. Lauantaina join kyllä vettä normaalia vähemmän, miten paljon se sitten on vaikuttanut asiaan. Nyt on myöskin "se aika kuukaudesta", miten paljon menkat vaikuttaa asiaan, turvotuksiin esimerkiksi. En osaa sanoa. Olen kuitenkin optimisti ja odotan että ensi maanantaina kurssi on taas kääntynyt oikeaan suuntaan. 

Enpä märehdi tuota sen enempää. Laihdutus jatkuu, kolme Nutrilettia päivässä ja yhteensä se noin 1200 kaloria. Jatkan näillä nyt vielä jonkun aikaa, katsotaan mitä vaaka kertoo seuraavalla kerralla ja jos muutoksia ei tule niin voin ottaa taas muutaman päivän VLCD-kuurin tai sitten sen kolmen päivän all-in-one -kuurin liemineen ja pasta-aterioineen.

Niin, lauantai oli siis "normiruoka" -päivä. En syönyt yhtään Nutriletteja enkä käyttänyt ruokaa vaa'an kautta vaan yritin käyttää omaa järkeä syömisessä. Heti aamupalalla laitoin leivän väliin juustoa ja kinkkua joita en kumpaakaan leivälle ole aikoihin laittanut. En tiedä jos niitä niin olin kaivannut eikä ne mitään isompaa onnentunnetta sitten edes tuoneet. Onnea toi sittn illalla väsätyt pizzat :) Ai että, ne oli hyviä! Niitä yritettiin tehdä sillä järjellä ja täytteet oli kyllä tosi maittavia. Tehtiin kaksi pellillistä koska meitä oli 5 niitä pizzoja syömässä. Ekaan pellilliseen tuki täytteeksi ihan perussetti, kinkkua ja ananasta. Toiseen pellilliseen tuli toiselle puolelle tonnikalaa ja toiselle kylmäsavulohta. Molemmat oli ihan supertörkeän hyviä! Tuli kyllä syötyä ihan liikaa, ennen ei olisi tuntunut missään tuon määrän syöminen (noin puoli pellillistä) mutta nyt alkoi tökkiä. Ei maun puolesta, vaan sen, että ei meinannut vatsa vetää enempää! Puolipakolla kuitenkin söin vielä yhden palan koska tiesin, että tätä herkkua ei vähään aikaan taas heru. Pizzan pohjaan ei muuten laitettu pelkkää vehnäjauhoa vaan lisäksi karkeampaa sämpyläjauhoa. Toi pohjaan kivasti rakennetta ja makua lisää. 

Omnomnom...

Meidän arkeen ei muuten mitään erikoista. Tai no, sain tänään aikaan pienimuotoisen ihmeen kun imuroin JA pesin lattiat! Tuo lattianpesu meni kyllä hieman oikaisten, en lähtenyt lattialle konttailemaan rievun kanssa. Ostettiin tuollainen moppi jossa on pesuainesäiliö siinä varressa, siitä saa suihkauttaa pesuainetta suoraan lattialle ja pyyhkäistä vaan. Tuo oli miehen heräteostos mutta minäpä siitä nyt oikein innostuin! On ihan helppo käyttää kyllä ja näppärä kun tekee kämpässä viikkosiivousta, jos pysyisi lattiat puhtaampina jos emäntä innostuu sitä viikottain käyttämään. Jos ja jos. Kyllä sillä isommat liat lähti mutta pitää nämä lattiat varmaan kunnolla koluta läpi ennen joulua. 

...tämmönen...

(kuva: vileda.com)

Joulu. Taas se on lähempänä! Hassua kyllä, en tiedä mikä joulupunkki on päässyt puraisemaan, mutta pienen pienen pieni osa minua jo odottaa joulua. Siis ihan mikroskooppisen pieni. Ostin cittarista yhden jouluisen lasipurkinkin (halvalla sai) ja ajattelin sen täyttää jouluisilla herkuilla (Juliat ja muut sellaiset). Hankittiin vaihtoehtoinen joulukalenterikin, uuden kahvikoneen kunniaksi Cupsolo-kalenteri jossa luukkujen takana eri makuja maisteltavaksi. Poikasen huoneessa on uudet valot. Alkaa jotain pientä joulunodotuskutinaa olla. Lauantaina ystävien kanssa askartelupajaan kortteja tekemään. Sieltä se joulu kuulkaas kohta taas rysähtää päälle. Huh huh!

Herkkukalenteri

Herkkupurkki

Uudet valot!

(kuva: citymarket.fi)

Tänään siis siivottu, tiskiä tiskattu pari koneellista kun lopulta huoltomies-Hannu kävi vaihtamassa uuden hanan. Tuli maailmaa siinä sivussa taas parannettua hieman paremmaksi :) Kyllä tiskikone on sitten mahtava kapistus! Pari kertaa viikonlopun aikana tiskasin käsin ja hermo meinasi mennä. Helppoa vaan laittaa astiat koneeseen ja homma hoidossa! 

Vielä olisi siivousintoa jäljellä, seuraava kohde olisi jääkaappi, hävettävän siivottomassa kunnossa. Voisin kaikki keittiön ruokakaapit ja -laatikot myös käydä läpi ja tehdä pientä inventaariota. Paljon voisi tehdä, heti voisi aloittaa mutta joutuu ehkä jättämään tulevaisuuteen. 

Huomenna tiedossa kivaa vaihtelua, iltapäivällä treffit ihanan ystävän kanssa jota en ole nähnyt sitten tämän elokuisten häiden. Paljon kuulumisia vaihdettavana, ja parasta on että pääsee hetkeksi pois kotoa hullunmyllystä. Sitä odotellessa <3 :)

Perjantain kuulumiset.

Päivä 33.

Pientä päivitystä. Laihduttaminen jatkunut entiseen tapaan, päivittäin kolme Nutrilett-tuotetta ja se 1200 kcal. Fiilikset ihan hyvät, toisinaan on hirmuinen nälkä mutta sen saa yleensä kuitattua vedellä. Hommat jatkuu, mutta huomenna on pieni kropan herättelypäivä. Tarkoitus on syödä ilman Nutriletteja ja nostaa kaloreita hiukan normaalia korkeammalle. En tiedä onko kroppa enää ketoosissa, mutta jos vietän yhden normaalin päivän ja jatkan sen jälkeen taas tätä perus-1200 kalorin settiä, voisi se ketoosi taas käynnistyä ja kroppa kuluttaa omia hiilihydraattivarastojaan. En niin kauhean hyvin ole koko ketoosi-hommaan perehtynyt mutta olen ymmärtänyt, että pitää olla normi päivä välissä että homma pysyisi kasassa. Mulla on se sitten huomenna ja huomiselle on suunniteltu jo yksi ruokalaji omasta toiveestani. Pizzaa!! Nyt tekee sitä mieli! Yritän kuitenkin muuten syödä terveellisesti ja tehdä fiksuja valintoja. Katsotaan miten käy mun "fiksujen valintojen" :D

Arki rullaa muuten ihan normaaleissa uomissa. Lopultakin ollaan koko perhe terveenä, toivottavasti pysytäänkin. Pikkumies on ihana, hyväntuulinen touhuilija, päivät ei ole tylsiä kun kaveri hääräilee lattialla ja höpöttelee ja naureskelee. Isoveikka on päivät päikyssä ja tykkää kovasti touhuta kavereiden kanssa, ei tuo kotona viihtyisi kun äippä ei ole kovin hyvä kehittämään mitään aktiviteettia. Mies on 10 viikon työharjoitteluputken jälkeen taas koulussa ja vaikuttaa tyytyväiseltä siihen, stressitasot laskeneet kun ei tarvitse koko ajan olla niin skarppina. Ja minä, mitäpä minä. Laihdutan, hääräilen kotona ja suunnittelen kaikkea mutta juuri mitään en saa aikaiseksi.

Joulu lähestyy. Olen askarrellut kortteja jo syyskuun loppupuolelta ja niitä on tällä hetkellä 19 valmiina. Vielä pitäisi kyhätä ainakin toiset samanmoiset. Ajattelin etten stressaa ennen kuin se postin punainen kuori tipahtaa luukusta, no se tuli toissapäivänä joten ei muuta kuin panikoimaan! Ystävien joulukorttipaja on (ilmeisesti) viikon kuluttua joten pitää sinnekin jotain jättää ja kaippa tässä kuukauden aikana jotain vielä,ehtii. Kun osaiai lopettaa kaiken ylimääräisen, epätärkeän säätämisen, kuten nettisurffailun, niin kyllä ehtii hyvin!

Meinasin että tällä setillä sais kortit tehtyä.

Mutta sitten hankinkin tällaisia.

Ja tällaisia.

Unohtamatta näitä...

...ja tätä...

...tai tätä...

Hupsista.

Viime viikonloppuna ostin lisäksi pienemmät kirjainleimasimet ja puunappeja. Ihan vaan koska niitäkin varmasti ehkä tarvitsen. Huoh, olen kunnon askartelukamahoardaaja :D

Tänään hain postista paketin josta löytyi tällainen...

<3 !!

Olen jo kauan kuolannut tuon Desigualin laukun perään ja nyt lopulta sen hankin Booztista kun siellä oli hyvät tarjoukset. Olkoon tämä etukäteisjoululahja sekä palkkio itselle siitä hyvästä työstä, että painoa on lähtenyt 5 kiloa. Mitäpä keksin sitten, kun 10 kiloa menee rikki? Luulenpa, että siinä vaiheessa haen vaatekaappiin jotain uutta sisältöä :)

Ostettiin miehen kanssa myös yksi yhteinen etukäteisjoululahja...

(kuva: pauligshop.fi)

Cupsolo-keitin :) Semiheräteostos, siitä on joskus aiemminkin ollut puhetta mutta nyt oli hyvät tarjoukset Prismassa asiakasomistajille :D Tästä tuskin tulee jokapäiväistä kahvikonetta kun kapselit maksaa (mielestäni) maltaita, mutta saa aina välillä jotain herkkuja keitettyä. Kahvit on jo keitetty ja kyllä Juhla Mokka maistui ihan itseltään :) Huomenna aamulla testaan minttukaakaota (= fiksu valinta??)...

Perjantaihin on mahtunut myös poikien piparileivontaa ja tiskien tiskausta käsin, koska tokihan tiskikoneen vesihana hajoaa perjantai-iltapäivänä kun huoltomiehet on jo viikonloppua viettämässä. Kivaa, tiskikone oli ihan piukassa tavaraa, vanhana talouskoulun käyneenä pikkuemäntänä ei auttanut muu kuin kääriä hihat ja tarttua tiskiharjaan. Melkoinen duuni! 

Huomenna ei tarvitse tiskata kotona, pizzat valmistuu anoppilassa, kannan sitten siellä oman korteni kekoon. Mutta hei, tiskaushan on ihan hyvää arkiliikuntaa, jos ei itseään muuten saa liikautettua niin tulepahan kuntoiltua altaan äärellä!

Oolrait, puheripuli päättyy tähän (too much caffeine?), muksaa viikonvaihdetta, ja sais sitä sitten kommentoidakin! ;)