Kipeä arki.

Päivä 15

Toinen viikkopunnitus
Viikon painonpudotus - 2,3 kg
Paino - 4,1 kg lähtöpainosta
BMI 26,85
Matkaa normaaliin BMI:iin 5,1 kg

Viikonloppua on vietetty blogihiljaisuudessa perheen parissa. Iso poikanen on jo tervehtynyt ja oli tänään ensimmäistä päivää päikyssä. Sitä odotettiin monta pitkää päivää, että pääsisi sinne takaisin kavereiden kanssa leikkimään. Nyt kuitenkin pienempi poikanen on samassa taudissa. Viime yö meni valvoessa ja köhivää, kuumeista potilasta hoivatessa. Yöunet jäivät hyvin lyhyiksi mutta onneksi tänään on ollut hänellä jo parempi päivä. Emoa ei ole päästetty helpolla, laihduttaakin pitäisi kaiken muun lisäksi :)

Aamulla oli maanantain viikkopunnitus. Menin vaa'alle hyvällä mielellä ilman suurempia ennakko-odotuksia lukemista. Hyvälle mielelle myös jäin, painoa pudonnut viikossa 2,3 kiloa ja yhteensä sitä on lähtenyt jo 4,1 kiloa. Tämän viikon aikana saan toivottavati viiden kilon rajan rikkoutumaan. Yritän kyllä pitää mielessä sen faktan, että paino ei tule joka viikko putoamaan samaan tahtiin ja tavoitepainon saavuttamiseen menee vielä viikkoja. En ole asettanut mitään tiettyä ajankohtaa jollon aion olla normaalin BMI:in puolella. Paino saa pudota omaan tahtiinsa. Toki olisi mukavaa, että vuotta voisi vaihtaa normaalipainoisena. Jos sitä ei siihen mennessä ole tavoitettu, seuraava hyvä tavoite on helmikuun puoliväli, jolloin palaan takaisin töihin. Useampi kuukausi on siis vielä aikaa.

Viikonlopun yli olen elänyt VLCD-dieetin parissa. Vähäinen kalorimäärä ei ole tuntunut pahalta kun siihen on jo kropan totuttanut. Välillä on vatsassa tuntunut pientä kurinaa mutta yleensä se on helpottanut vedellä. Kropan olotila on hyvä, en ole kokenut väsymystä vaikka ulkopuoliset tekijät olisivat siihen voineet vaikuttaa (kipeät lapset, kellojen siirtäminen). Tämän hetkinen fiilis on, että VLCD-kuuri jatkuu. Miksi vaihtaa sitä nyt, kun olo on hyvä. Kilot karisevat sopivaan tahtiin enkä tällä hetkellä edes kaipaa tavallista ruokaa.

Viikonlopun aikana olen ollut altistuneena houkutuksillekin. Perjantaina iso poikanen sai Vain elämää -ohjelman eväiksi voin makuisia poppareita. En maistanut. Tuoksu oli houkutteleva ja se jäi myös kiinni mikroon aina seuraavaan päivään asti. Sunnuntaina poikasen kummitäti toi pöytään Arnoldsin isoja donitseja. Katselin kun toiset herkuttelivat niillä, itse tyydyin juomaan suklaapirtelöäni. Kieltäytyminen houkutuksista ei tuntunut ollenkaan pahalta. En alkanut itkemään kun toiset saivat ja itse jäin ilman. Ei herahtanut edes vesi kielelle. Vähänkö olen itsestäni ylpeä!

Torstaina ja perjantaina söin kasviskeittoa, 605 kcal/päivä. Lauantaina otin rinnalle suklaapirtelön. Pirtelö on maultaan oikein hyvä, kyllä siitä sellainen teollinen "pussipirtelömäisyys" kuitenkin maistuu. Tuoksu on itseasiassa kuin suklaa-banaanipirtelössä. Lauantain kalorit 578, sunnuntain 569. Vettä olen juonut päivittäin vähintään 2 litraa. Veden maku ei ole missään vaiheessa tökkinyt, kroppa tuntuu kaipaavan sitä, suutakin kuivaa useammin mitä ennen. Pidän koko ajan raikasta, kylmää vettä saatavilla jääkaapissa.

Tämän päivän kalorit samat kuin eilen, 569. Olen syönyt neljästi suklaapirtelöä ja kerran kasviskeiton. En lakkaa ihmettelmästä kuinka vähällä pärjään. En ole pitkään aikaan myöskään tehnyt normaaleja käyntejä ruokakaapeilla katsoakseni onko jotain syötävää. Jos en lapsille laittaisi ruokaa, en edes tietäisi mitä kaapeista löytyy!

Uusi viikko alkanut hyvissä tunnelmissa arjen haasteista huolimatta. Jatkossa en päivitä tunnelmiani päivittäin, vain jos on jotain spesiaalia. Jos tulevaisuuden päivitykset käsittelisivät jotain muita aiheita kuin laihduttamista, tässä on esimerkiksi yksi askarteluprojekti työn alla vajaan parin kuukauden kuluttua olevaa tapahtumaa ajatellen... :)