maanantai 13. lokakuuta 2014

Muutoksen edessä.

Kanaemo on taas laihdutuskuurilla. En pysy enää laskuissa perässä monettako kertaa tänä vuonna. Ehkä kolmatta tai neljättä. Toki nyt on vasta lokakuu ja pienempi kukonpoika syntyi maaliskuussa, eihän sitä vielä ole montaa kertaa voinutkaan ehtiä. Elämä on kuitenkin ollut menneinä viikkoina taas niin rempallaan että on ryhdistäytymisen paikka. Syöminen on ollut epäsäännöllistä kun olen ollut pikkuisen kanssa kaksin kotona päivät, en ole syönyt lounasta ja nälkääni olen syönyt sitten leipää silloin kun siltä on tuntunut. Iltaisin ollaan isännän kanssa sorruttu herkkuihin, sipsejä, sipsejä, sipsejä. Myös liikunta on jäänyt minimiin, ei olla pikkuisen kanssa tehty vaunulenkkejä kun kanaemolla "on niin paljon tekemistä kotona".

Viikko sitten totesin että farkut kiristää. En ole kovin useasti farkkuja käyttänyt kun viihdyn collareissa niin kotona kuin kauppareissuillakin. En tuolloin käynyt vaa'alla. Viime lauantaina käytettiin pienet kukonpojat vaa'alla ja uskaltauduin itsekin sinne astumaan. Kauhistus ja järkytys. Kun viimeksi olin punninnut itseni, painoa oli useampi kilo vähemmän. Nyt oli lähellä kymmenlukujen paukkuminen, en ole näin paljon painanut kuin raskaana ollessani joten nyt on jotain tehtävä ihan oikeasti ja ihan tosissaan. BMI on 28,3 joten matkaa ihanne-BMI-lukemiin on noin 10 kiloa. Nuo ihannelukemat ovatkin sellaiset joita en puntarissa ole nähnyt useampaan vuoteen, luulisin että siitä on ainakin 6 vuotta.

Olen nuorena ollut normaalipainoinen, lukiossa BMI oli 20,6 ja silloin olinkin mielestäni juuri sopivan painoinen. Tuosta on kuitenkin aikaa ainakin 12 vuotta. Nuorempana olin myös reippaampi harrastamaan liikuntaa. Kesällä juoksin ja pyöräilin, talvella hiihdin. Lapsuudenkodin ympäristössä oli mukavaa liikkua, pehmeitä sorateitä, paljon peltoja eikä juurikaan muita ulkoilijoita. Paino alkoi nousta sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Liikunta jäi kun ei uudessa paikassa tullut lähdettyä liikkeelle, en tuntenut seutuja. Iltaisin tuli syötyä miten sattui, roskaruoka maistui ja viikonloppuisin käytiin viihteellä. Opiskeluaikana paino pysyi kohtalaisesti hallinnassa, päivittäin tuli hyötyliikuntaa kun käveli kotoa kouluun 15 minuutin matkan. Opiskelu- ja harjoittelustressi piti painoa myös kurissa. Paino kuitenkin nousi koko ajan, hitaasti ja salakavalasti.

Opiskeluiden loppuvaiheessa aloitin ensimmäisen laihdutuskuurini. Liityin Keventäjiin ja noudatin liikunta- ja ravitsemusohjeits tunnollisesti isännän tuella ja myötäelämisellä. Paino putosi hiljalleen ja sain lopulta laihdutettua noin 5 kiloa. Sekin näkyi ja tuntui hyvältä. Valmistuttuani aloin tehdä vuorotyötä ja elämä muuttui jälleen epäsäännölliseksi. Liikunta jäi, ruokaa syötiin milloin sattui ja työpaikan kahvipöydän houkutukset olivat liikaa. Kadotetut kilot alkoivat kertyä takaisin ja ennen pitkää olin taas lähtötilanteessa. Painoni on viimeisen 5 vuoden aikana vaihdellut 10 kilon sisällä. Raskauden aikana paino on luonnollisesti noussut, onneksi kuitenkin maltillisesti. Synnytyksien jälkeen paino on kivasti laskenut mutta ei ole kuitenkaan epäsäännöllisen elämän vuoksi jäänyt alas.

Tämän hetkinen tilanne on kuitenkin viimeinen hetki tehdä jotain elämänsä muuttumisen eteen. Molempien raskauksien aikana olen sairastanut raskausdiabeteksen, riski sairastua 2-tyypin diabetekseen on kohonnut. Toinen raskaus päättyi ennenaikaiseen synnytykseen raskausmyrkytyksen vuoksi, tämän pohjalta minulla on kohonnut riski sairastua sepelvaltimotautiin. Oma tulevaisuus ja terveys on siis vain pelkästään omissa käsissäni. Muutoksen on tapahduttava nyt tai se ei tule tapahtumaan koskaan.

Olen siis ennenkin laihduttanut eikä se ole ennenkään onnistunut, mitä uutta olen nyt keksinyt? Siinäpä se. Päätin että tällä kertaa en laihdutakaan yksityisesti itsekseni vaan myös kirjoitan ja jaan tätä yritystäni muille, mahdollisesti saan ulkopuolista kannustusta tavoitteeni saavuttamiseksi. Siitä ajatuksesta syntyi tämä blogi. Miten kanaemo sitten laihduttaa? Tämän laihdutusyrityksen apukeinona on nutraaminen. Olen joskus maistanut Nutrilettin ja muiden vastaavien tuotteita (aiemmalla laihdutuskerralla) joten ne ovat tuttuja. En ole kuitenkaan nutraamista yrittänyt ja se vaikuttaa ihan simppeliltä tavalta joten koitetaan tätä. Olen hieman opiskellut nutraamisesta ja itse päädyin yrittämään painonpudotusta osittaisella nutraamisella. Tämä tarkoittaa sitä, että päivittäin nautitaan 1200 kcal ja kolme ateriaa korvataan Nutrilett-tuotteilla. Lisäksi juodaan reilusti vettä. Liikuntaa ei harrasteta runsain määrin juuri tuon kuurin alhaisen kalorimäärän vuoksi, itse aion kuitenkin ottaa sitä pieninä määrinä mukaan.

Olen aloittanut Nutrilett-kuurini tänään ja siitä kerron enemmän seuraavassa postauksessani. Yritän päivittää kuulumisia joka päivä sen mukaan miten arki antaa periksi.

Mihin olenkaan itseni tällä kertaa saanut sekaantumaan, sen kertoo vain aika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti